Tietääkö joku sen tunteen, kun menettää yhden maailman tärkeimmistä ihmisistä? Mä en, sillä en menettänyt kokonaan. Ollaan vieläkin väleissä, mutta ei yhdessä. Meidän välejä hiertää kokoajan menneisyys, mut kai tää ihan hyvin sujuu tää kaveruus. Kuitenkin tuntuu, kuin oisin menettänyt jotain. Jotain tosi tärkeetä. Multa irtos sydämestä iso pala, ja vaikka se on edelleen mun elämässä niin se ei oo samalla tavalla lähellä. Se on muutenkin muuttunut. Siitä on tullu kauheen etänen, eikä sitä enää kiinnosta mun asiat. Ennen se puhui joka päivä whatsapissa tai soitti skypessä, nykyään mä oon aina se joka menee juttelemaan. Enkä ees viitti enää jutella mistään, kun se keskustelu kummiskin kuolee jos en keksi puhuttavaa, koska sitä toista
ei.vaan.kiinnosta.
myönnän, mun takia ollaan tässä pisteessä, ilman mun virhettä oltais varmaankin onnellisesti yhessä. Syytän itteeni tästä kaikesta, vaik tiiän ettei se auta. Toinen osapuolia valittaa et "pääse jo yli, kato eteenpäin, älä mieti menneitä", mut mulla on vahvat tunteet, ja mulla kestää kauan päästä yli asioista. Niinkun siitä henkilöstä, joka oli mulle
maailman tärkein.
ps. i love you ja näkemiin.
